Nuoruus ja opiskeluaika on elämän parasta aikaa?

Vieraskirjoitus opiskelija Laura Oikariselta

*********

Aina, kun tulee puhe opiskelijoiden mahdollisuuksista elää pääkaupunkiseudulla, sisälläni kuohahtaa. Minulla, niin kuin varmasti monella opiskelijakollegallani, on paljon tästä asiasta sanottavaa. Opiskelen itse toista vuotta ammattikorkeakoulussa ja asun yksiössä Helsingissä, missä vuokrien hinnoissa ei ole enää mitään järkeä. Opiskeluaika on ollut koko ajan enemmän ja vähemmän taistelua; stressaamista raha-asioista, tasapainottelua koulun ja työn välillä sekä väsymyksestä ja stressistä johtuvia hermoromahduksia.

Korkeakouluopiskelijat saavat opinto- ja asumistukea kuukaudessa noin 550 euroa. On absurdi ajatus, että pelkästään tällä summalla tulisi mitenkään toimeen pääkaupunkiseudulla, vaikka eläisi kuinka säästeliäästi. Jos löydät yksiön, jonka vuokra on 600 euroa kuukaudessa, olet onnekas. Huoneen voi hyvällä tuurilla löytää noin 400 euron kuukausivuokralla, mutta silloinkin elämiseen jäisi vain 150 euroa kuukaudessa.

Kun 150 jaetaan 30:llä saadaan tulokseksi viisi. Viisi euroa päivässä rahaa elämiseen, jos onnistut löytämään huoneen, jonka vuokra on 400 euroa. Jokainen on varmaan kanssani samaa mieltä siitä, että viiden euron päiväbudjetti on niin pieni, ettei sillä pysty kunnolla edes ruokkimaan itseään. Ja kyllähän opiskelijankin pitää saada tehtyä muutakin kuin syötyä. Viettää normaalia elämää, jota ei kyllä Suomen hintaluokissa viidellä eurolla päivässä pysty mitenkään kustantamaan.

Lisätienestiksi opiskelijoilla on oikeastaan kaksi järkeenkäyvää vaihtoehtoa; joko mennä töihin tai nostaa opintolainaa. Itse käyn opintojeni ohella töissä, koska jo näin nuorena velkaantuminen pelottaa ja opiskelen keskipalkkaiselle alalle, jolla työllistytään aika huonosti heti opintojen jälkeen. Teen töitä vaihtelevasti, joskus jopa 25 tuntia viikossa. Viikot ovat välillä todella raskaita. Jos koulua on kuusi tuntia päivässä joka arkipäivä, se tekee 30 tuntia viikossa. Kun siihen lisätään päälle työtunnit, joita parhaimmillaan on jopa 25, saadaan tulokseksi 55 tuntia töitä ja koulua viikossa. Päälle tulee tietysti vielä matkat, itselläni kouluun on noin tunnin matka.

Normaalina koulu- ja työpäivänäni lähden kotoa kahdeksalta aamulla ja tulen takaisin kymmeneltä illalla. Päivälle tulee siis mittaa 14 tuntia ja teen tällaisia päiviä lähes viikoittain. Usein töitä on myös viikonloppuisin ainakin toisena päivänä, joskus molempina, eli viikoittaisia vapaapäiviäkään ei välillä tule yhtään. Jottei palapeli menisi liian helpoksi, on Kela asettanut opiskelijoille tulorajat, joiden yli ei saa tienata tai opintotukea peritään takaisin. Jos saat normaalisti opinto- ja asumistukea, tämä raja on 660e/kk. Raja ylittyy helposti, ja vuoden mittaan tuloja saakin useasti laskeskella yhteen miettien kuinka paljon saa vielä tienata.

Lienee sanomattakin selvää, että koulunkäynti kärsii, kun viikot ovat raskaita. Yöunet jäävät usein vajaiksi ja aamulla väsyttää. Koulussa on vaikea keskittyä, kun väsyttää ja tehtäviä on vaikea tehdä, kun ei ole jaksanut kuunnella opetusta. Opettajia ärsyttää, kun oppilaat ovat omissa maailmoissaan. Tehtävät tehdään usein omalla ajalla koulun ulkopuolella, mikä tuo taas uuden palan jo valmiiksi haastavaan ajankäyttöpalapeliin. Vapaapäivinä olisi kiva tehdä jotain muuta kuin koulutehtäviä, nähdä vaikka kavereita, käydä lenkillä tai tehdä jotain muuta, mikä katkaisisi raskasta arkea.

Itse olen jotenkin onnistunut pysymään järjissäni ja selviämään arjesta. Ainakin vielä tällä hetkellä koulu etenee aikataulussa ja olen onnistunut maksamaan vuokrani joka kuukausi. Stressi on kuitenkin vahvasti läsnä koko ajan ja töitä on joinain viikkoina pakko tehdä vähemmän ihan vain siksi, ettei palaisi loppuun. Tiedän kuitenkin, etteivät kaikki ole yhtä onnekkaita, kuin minä. Tiedän monia tapauksia, jotka eivät ole jaksaneet. He ovat joko palaneet loppuun tai lopettaneet koulun. Moni kaverini on myös Kelalle velkaa, koska on tienannut opiskelujen ohella liikaa.

Kaikesta tästä voimme vetää vain yhden johtopäätöksen; opiskelijan arki pääkaupunkiseudulla ei ole helppoa. Pitää käydä töissä, että voi elättää itsensä. Töitä ei voi kuitenkaan tehdä liikaa, ettei Kela peri opintotukia takaisin. Koulussa pitää käydä, tehdä tehtävät ja olla aktiivinen tunnilla. Opintopisteet pitää saada suoritettua, koska jos ei niitä saa tarpeeksi, perii Kela silloinkin rahojaan takaisin. Pitää muistaa myös levätä, ettei pala loppuun, ja tietysti pitää myös urheilla ja muistaa syödä terveellisesti, että pysyy fyysisesti kunnossa. Kivoja asioitakin pitää välillä tehdä, ettei masennu ja syrjäydy.

Laura Oikarinen

Tutustu Theon vaalitavoitteisiin täältä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *